Velka on rahaa, jonka henkilö tai organisaatio on velkaa toiselle. Lainanottaja saa rahaa, tavaroita tai palveluita nyt ja suostuu maksamaan takaisin alkuperäisen summan myöhemmin.
Velkajärjestely on yleensä laillistettu ehdoilla, joissa kerrotaan takaisinmaksuaikataulut ja korko. Velat voivat olla lyhytaikaisia, jotka on maksettava takaisin vuoden sisällä, tai pitkäaikaisia, jotka ulottuvat useille vuosille. Yleisiä esimerkkejä veloista ovat kulutusluotot, lainat asunnon, auton ostamiseen tai koulutuksen rahoittamiseen.
Velka voi olla julkista velkaa, joka tarkoittaa valtioiden tai kuntien velkaa, tai yksityistä velkaa, joka tarkoittaa yksityisten ihmisten tai kotitalouksien velkaa.
Historia
Velka on ollut olennainen osa ihmisyhteiskuntaa jo kauan.
Mesopotamiasta on löytynyt todisteita velasta jo noin vuodelta 3000 eea. Mesopotamiassa käytettyyin savitauluja käytettiin velkojen ja korkojen kirjaamiseen. Muinaisessa Mesopotamiassa ja Egyptissä otettiin jo käyttöön rangaistukset takaisinmaksun laiminlyönnistä, mutta myös velan anteeksiantamisen käsite oli olemassa vakauden ylläpitämiseksi.
Muinaisessa Kreikassa (600 eea) ja Roomassa velkakriisit johtivat merkittäviin sosiaalisiin uudistuksiin, mukaan lukien korkokattoon ja velallisten suojaamiseen.
Keskiajalla Euroopan kirkko kielsi lainojen koron, vaikka pankkitoiminnan nousu Italiassa kiersi kirkon kiellon.
Nykyaikainen valtionvelan käsite kehitettiin 1600-luvulla Ruotsin ja Englannin keskuspankkien kautta, mikä antoi hallituksille mahdollisuuden lainata sijoittajilta.
1700-luvun kolonialismi kasvatti velkamarkkinoita merkittävästi.
1900-luvun alun pankkikriisi johti velkojen regulaatioon entisestään. Jokainen pankkikriisi tuo esille velkojen ja velkaantumisen regulaation.
1900-luvun puolivälissä IMF ja World Bank kehittävät velan antamisen kautta kehittyviä maita.
1900-luvun lopusta alkaen velka on digitalisoitunut ja on mahdollistanut lainojen ottamisen sekunneissa.
Sanan alkuperä
Suomen sanan Velka alkuperä on velkka, joka tarkoitti vetämistä tai taakkaa. Englannin sana debt tulee latinasta “debita” olla velkaa.
Velan vanheneminen
Velka vanhentuu Suomessa kolmessa tai viidessä vuodessa eräpäivästä. Velan vanhentuminen riippuu siitä, minkä tyyppisestä velasta on kyse ja missä vaiheessa perintää velka on.
“Perusvelka” (kulutusluotot, lainat jne) vanhenee kolmessa vuodessa kun taas julkisoikeudelliset maksut (verot, lapsilisät jne) vanhenee viidessä.
Vanhentuminen katkeaa eli vanhentumisaika lasketaan uudelleen alusta, kun velallinen maksaa velkaa, tunnustaa velan, velkoja vaatii suoritusta tai muistuttaa velallista velasta.
Eli toisinsanoen kun velkoja lähettää muistutuslaskun, se aloittaa uuden laskukauden, eli periaatteessa velat eivät juurikaan vanhene tätä kautta.
Lopullinen vanhentumisaika on 15, 20 tai 25 vuotta. Joka tarkoittaa sitä, että velkavanheene 15 vuodessa ulosottotuomion antamisesta.
Vanhentumisen katkaisee myös osapuolten sopimus (esimerkiksi maksuajan pidentämisestä) tai niin sanottu viralliskatkaisu tietyissä oikeuskäsittelyissä, jotka liittyvät velkomuskanteesen, ulosottoon, konkurssiin tai muuhun maksukyvyttömyysmenettelyyn tai sovitteluun.
Luottotiedot ja luottorekisteri
Luottotiedot ovat tietoa, jotka ovat luotterekisterissä. Luottotietoja voivat olla tietoja henkilön taloudellisesta tilanteesta, kuten maksujen ajallaan (tai myöhässä) maksamisesta) ja kaikki toedt taloudellisen aseman, sitoumusten hoitokyvyn ja luotettavuuden arvioinnissa. Luottotiedoista tässä merkityksessä säädellään luottotietolaissa (Luottotietolaki 11.5.2007/527).
Mikä on luottotietorekisteri?
Luottotietorekisteri kerää tiedot yksityishenkilöiden lainoista ja tuloista yhteen paikkaan. Positiivinen luottotietorekisteri otettiin käyttöön 1.4.2024. Luotonantajat hyödyntävät rekisterin tietoja luottokelpoisuuden arvioinnissa, ja yksityishenkilöt voivat tarkastella omia tietojaan rekisterin sähköisessä asiointipalvelussa.
Yksityishenkilöt voivat asettaa itselleen rekisterissä vapaaehtoisen luottokiellon.
Luottotiedot tulevat rekisteriin luotonantajilta eli pankeilta ja muilta rahoituslaitoksilta. Tulotiedot tulevat rekisteriin tulorekisteristä.
Mikä on velkakirja?
Velkakirja on virallinen asiakirja. Velkakirjassa ilmoitetaanvelallisen sitoutumus maksamaan tiety summan velkojalle.
Velkakirjoja ovat tavallinen velkakirja, juokseva velkakirja, Rektavelkakirja, kausaalinen velkakirja ja joukkovelkakirja.
Velkakirjassa on minimissään oltava velan määrä, kuka on velvollinen maksamaan velan ja kenelle sekä lisäksi velallisen allekirjoitus